Vuoden 2013 jälkimmäinen puolisko

Heinä-elokuussa tuli vielä vähän takapakkia. Tinun virtsatietulehdus uusitui ja joutui taas lääkitykselle. Ja kauhun hetkiä elimme kun eräänä perjantai-iltana Kajsa meni nopeasti huonoon kuntoon. Arvattiin heti oireista päätellen, että kyseessä oli kohtutulehdus. Pikavauhtia päivystävälle joka vahvisti epäilyksen. Onneksi saimme tutut eläinlääkärit uhraamaan vapaan lauantainsa ja tulivat aamusta töihin leikkaamaan Kajsan. Kajsa, jolle aiemmin tehty pari leikkausta tapaturman vuoksi vatsan alueelle, oli todella huonossa kunnossa pari viikkoa mutta sen jälkeen toipui aika nopeasti. Meillä oli samaan aikaan kaksi toipilasta, Kajsa ja Tinu.

Loppukesästä Tinun kuntoutuminen jatkui vauhdilla. Jopa niin, että pääsi syyskuussa mukaan Kuusamon reissulle. Siellä vietettiinkin Tinun 10-vuotispäivät.

Tinu selvästikin nautti reissusta ja pääsi mukaan pikku vaelluksillekin. 

Yllä olevassa kuvassa mukana omien lisäksi vaellusopettaja Hra Lapinkoira

Vuoden 2013 kesä

Kesäkuun aikana Tinun kuntoutus jatkui. Ensin eläinlääkärin tarkastus ja hoitosuunnitelma. Pahaan ientulehdukseen antibioottihoito. Niin pian kuin mahdollista, tehtiin hammaskiven poisto ja samalla jouduttiin poistamaan pari hammasta. Huonosta yleiskunnosta huolimatta Tinu selvisi hyvin näistä hoidoista. Ja koko ajan söi kunnolla.

Voimia alkoi selvästi tulla lisää ja Tinun päiväohjelmaan tuli pienet leikkihyppelyt mukaan. Ihana tapa näyttää, että sillä oli hyvä olla.

Heinäkuussa normaalia kotielämää. Päivä päivältä pidempiä lenkkejä. Koko ajan Tinun välit Kajsan ja Lucyn kanssa hyvällä mallilla.

Vuoden 2013 kevät - Tinu muuttaa meille

Toukokuu jatkuu. Pitkin kevättä oli tihkunut uutisia espanjalaisesta merkittävästä colliekennelistä, jonka omistaja oli joutunut suuriin vaikeuksiin. Kaikille kennelin koirille oli etsittävä uusi koti. Siinä vaiheessa kun tieto kantautui meille, oli kennelissä jäljellä 15 sijoitettavaa koiraa. Kevään kuluessa oli 3 collieta muuttanut Suomeen, Ruotsiin taisi mennä ehkä 8. Meille tuli henkilökohtainen tiedustelu, että olisiko meillä sijaa yhdelle eläkeläisrouvalle. Siinä vaiheessa oli kaikille koirille löytynyt uusi koti paitsi yhdelle. Silloin 9-vuotias vanharouva, jolla oli aikamoinen näyttelyura takanaan ja paljon synnytettyjä pentueita historiassaan, oli vielä vailla uutta kotia. Kukaan ei ollut kiinnostunut tästä vanhuksesta, eihän hänestä oikeastaan mitään hyötyä olisi kenellekään. No niin, meillä sydän läikähti. Muutama palaveri kotijoukkojen kesken ja ilmoitus eteenpäin, että tervetuloa meille.

Tuumasta toimeen ja matkalippuja tilaamaan. Sekä vaadittavia dokumentteja järjestelemään. Toukokuun 21. lensi meidän mamma Barcelonaan, vietti muutaman päivän hyvän ystävättären luona ja paluumatkalle 24. toukokuuta. Barcelonan lentokentälle oli sovittu tapaaminen todellisten eläinten ystävien kanssa. Ensin Petran, Barcelonassa asuvan suomalaisen kanssa, joka oli tehnyt valtavan työn auttaessaan kaikkia näitä uusiin koteihin siirtyviä koiria ja niiden omistajia. Petra oli pitänyt koira luonaan odotusajan, hoitanut, pessyt, ruokkinut jne. Ja sitten Annan ja Albertin, tuon Geronalaisen pariskunnan, joka oli pitänyt meille tulevan eläkeläisen luonaan kolme viikkoa, hoidattanut eläinlääkärillä, pesettänyt ja trimmauttanut sekä tietysti antanut normaalin kotihoivan. Niin, että ehtivät kiintyä kuin omaan koiraan.

Siis lentokentällä tapaaminen Petran kanssa sekä Albertin (Anna ei päässyt mukaan), jolla oli mukanaan TINU. Seuraava kappale/kappaleet omistetaan Tinulle.

TINU - Tinuviel - INT CH Rineweld Rubin-Rose

Kohti Barcelonan lentokentän lähtöaulaa asteli verkkaisesti hiljainen pari - Albert ja Tinu. Kolmessa viikossa oli Tinu saanut uudet ystävät itselleen, Annan ja Albertin. Ja heti piti luopua heistä. Tinu näytti hyvin hauraalta mutta luottavaiselta.  Petran tuoma lentohäkki koottiin ja sitten lentokenttämuodollisuudet läpi. Alkoi jo olla kiire ja tietenkin meille sattui virkailija, joka oli ensimmäistä päivää töissä eikä ikinä kuullutkaan, että koirakin voisi olla matkustajana. Pääsimme kuitenkin eteenpäin, lyhyet hyvästit Petralle ja Albertille ja kohti lentokonetta. Kenttäostokset jäivät tekemättä kun piti ehtiä seuraamaan, mikäli mahdollista, miten Tinun kuljettaminen kohti ruumaa edistyy. Löytyikin ikkuna mistä oli mahdollista seurata koneen lastausta ja siellä tuttu koirahäkki menossa ruumaan.

Perillä Helsingissä. Häkki ehjä, samoin koira. Isäntä oli vastassa. Pian olimme kotona. Tinu pihalle haistelemaan Suomen hajuja. Ei sille remmiä laitettu täällä kun oli Barcelonan kentälläkin odotellut ilman, että kukaan piti remmistä kiinni. Ja mitä täällä remmillä tekisikään, aidatulla pihalla. Kun lähdimme vähän tutustumaan pihaan, seurasi Tinu perässä kuin olisimme aina yhdessä kulkeneet. Kokonaista pari minuuttia taisi kotiutuminen kestää. Tinulle oli laitettu oma rauhallinen paikka missä sai levätä matkan jälkeen. Sinne meni nukkumaan. Vettä ja vähän ruokaa tarjolle. Hyvin maittoi.

Viimeinen kuva Barcelonasta

Tervetuloa Suomeen!

Seuraavana päivänä alkoi tutustuminen Kajsaan ja Lucyyn . Ei mitään ongelmia. Kajsan kanssa pientä mittailua - kummastakohan tulisi pomo. Hyvin kypsällä tavalla. Lucy hyväksyi heti Tinun pomokseen ja myöhemmin myös leikkikaverikseen. Oli hienoa seurata vanhan, viisaan koiran käyttäytymistä täysin uudessa ympäristössä ja seurassa. Pään sisällä näytti kaikki olevan kunnossa. Edessä oli jo Annan ja Albertin luona aloitetun terveydenhoidon jatkaminen ja kunnon kohentaminen. Olimme saaneet mukaan ohjeen, että 10 minuuttia pidempää lenkkiä ei saa vähään aikaan tehdä Tinun kanssa. Ja sen kyllä Tinu kertoi itsekin, pienen tepastelun jälkeen kävi lepäämään. Perheemme oli siis kasvanut yhdellä täysikokoisella ja täysipäisellä yksilöllä.

T

Tinu ja uudet sisarukset Kajsa ja Lucy

Collieyhdistyksen Agilitymestaruuskisat, Kajsalle kakkossija - sekä samalla toinen LUVA

Helatorstaina 9.5. oli Kajsalla aihetta juhlaan! Collieyhdistyksen agilityn mestaruuskisoissa Kajsa teki tuplanollat, kaksi puhdasta rataa ja LUVA. Mestaruuskisojen kakkossija ykkösluokassa. Sijoitukset radoilla (siis myös muiden kuin collieiden joukossa) agiradalla 4. ja hyppyradalla 6. Jostain kun vielä saisimme vähän lisää vauhtia sekä ohjaajan että Kajsan tassuihin, niin pian se kolmaskin LUVA irtoaisi.

Kajsan ensimmäinen LUVA

Ojangon agilitykisoissa 9.2.2013 Kajsa sai ensimmäisen LUVAn eli luokanvaihtoon oikeuttavan tuloksen. Siis virheetön rata ja ihanneajan sisällä. Vautsi - hienoa Kajsa! Edellisessä blogissa videonpätkä radasta. Kiitos kuvaajalle! Otsikkoon vahingossa tullut nimi Anja, siis pitää olla Arja.

TK2 Zinnia's Ghea Catalina 'Kajsa' agiliitää

TK2 Zinnia's Ghea Catalina 'Kajsa'

Kajsan vuosi 2012 alkoi hieman nihkeästi kuten pari edellistäkin vuotta. Vuoden edetessä kunto ja vauhti paranivat ja loppuvuodesta oli Kajsa pitkästä aikaa hyvässä vireessä ilman mitään suurempia terveydellisiä ongelmia.

Elokuussa Kajsa täytti 5 vuotta. Vuoden 2009 lopulla eli runsaan kahden vuoden ikäisenä Kajsa joutui kahden dobermann-nartun pahoinpitelemäksi metsälenkillä. Pahoin revitty ja shokissa oleva koira jouduttiin leikkaamaan jo samana päivänä ja toisen kerran vielä muutaman päivän kuluttua. Noin viikon tehohoidon, suolistotulehduksen ja Mevet-Avec-Pieneläinklinikka -kierroksen jälkeen saimme kuin saimmekin koiran kotiin ja alkoi pitkä ja hidas toipumiskausi. Kajsaa oli hoidettava pitkään ympärivuorokautisesti. Usko koiran paranemisesta horjui vieläkin moneen kertaan, niin heikossa kunnossa se oli. Mutta pikkuhiljaa alkoi elämä voittaa.

Tällaista sattuu tietenkin collietytölle, joka on olemukseltaan poikkeuksellisen avoin, reipas ja iloinen. Luonnollisesti tapahtuma on jättänyt jälkensä Kajsaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Henkinen toipuminen olisi ehkä ollut mahdotonta ilman Kajsan valtavaa elämänmyönteistä asennetta. Mistä kiitokset kasvattaja Merjalle ja apukasvattaja Paulalle. Fyysistä puolta ovat tapahtuman jälkeenkin hoitaneet monet eläinlääkärit sekä mm. Piiran Leena (fysioterapia ja osteopatia) ja Hultin Sanna (hieronta).

Talvi 2010 meni toipumisen merkeissä. Keväällä uskaltauduimme haistelemaan ilmaa treenikentille. Vähitellen aloimme käydä toko- ja agilitytreeneissä kunnon ja tuntemusten mukaan. Monet kerrat on kunto näyttänyt aika hyvältä ja olemme ilmoittautuneet kisoihin mutta kisapäivään mennessä on Kajsa jo ehtinyt purra tassunpohjat rikki tai jotain muuta omituista kipuoireilua on esiintynyt ja kisareissu on jouduttu perumaan. Mutta olemme myös päässeet kisoihin.

Ennen edellä kerrottua onnettomuutta oli Kajsalle suunniteltu uraa sekä tottelevaisuuden että agilityn puolella. Innokkuutta kun oli vaikka muille jakaa molempiin lajeihin. No, tavoitteet tietenkin oli päivitettävä ja tapahtuneen jälkeen päätimme jatkaa treenaamista ja kisaamista vain silloin kun Kajsa olisi kunnossa. Kaikki mahdolliset tulokset olisivat pelkkää bonusta. Meille oli jatkossa pääasia, että Kajsa voi niin hyvin kuin mahdollista ja että sillä on hauskaa.

Ja kuinka ollakaan, ennenkuin vuosi 2012 päättyi, oli Kajsa pieni tylleröinen saanut nimensä eteen tittelin TK2!  Siis koulutustunnus tottelevaisuuskokeiden avoimesta luokasta. Kajsa siis oli saanut 3 kertaa ykköstuloksen avoimesta luokasta ja näinollen siirtyi voittajaluokkaan! Kolme vuotta sitten pelkäsimme menettävämme pikku ilopillerimme ja nyt se nauttii esiintymisestä kilpakentillä! Ei itku pitkästä ilosta vaan ILO PITKÄSTÄ ITKUSTA!

Tokoilussa meitä ovat auttaneet mahtavat treenikaverit. Alkuaikoina pohjan luomisessa Eija, myöhemmin tuli mukaan Hanna. Maria, Tere, Heidi, Kati ja monet muut ovat olleet suurena apuna ja tietenkin Koirakulman Jessica. Kaikille teille suuret kiitoksemme:)