Pääasiassa Lucy on keskittynyt tokon ja agilityn harrastamiseen. Ehkä agilityyn järjestelmällisemmin. Kerran viikossa olemme treenanneet taitavan Niinu Linnan valmennuksessa. Tähän mennessä olemme käyneet kaikki esteet läpi ja missään esteessä ei ole ilmennyt mainittavia vaikeuksia. Lyhyehköjä estesarjoja olemme myös tehneet. Lucy seuraa hyvin vaativiakin ohjausliikkeitä. Esteet olemme vielä pitäneet matalina. Hyvällä mielellä jatkamme harjoituksia tulevana vuonna.
Tokoa olemme treenanneet omassa pienessä 5 hengen ryhmässämme. Ryhmäämme kuuluu tällä hetkellä koiria tokon kaikista luokista. Pontuksen ja Kajsan kanssa meillä oli aina jonkinasteinen ongelma saada koira pysymään ohjaajan kanssa. Niitä on kiinnostanut kovasti kaikki ympärillä tapahtuva, Pontusta ehkä eniten hajut ja Kajsaa muut ihmiset. Nyt onkin aivan uutta se, että Lucy mielellään leikkii ja tekee hommia ohjaajan kanssa eikä yritäkään karkailla muualle. Etenemme kuitenkin hitaasti. Meillä kun ei ole kiire minnekään.
Näyttelyura on avattu tänä vuonna. Talvella ja keväällä kävimme erilaisissa näyttelyharjoituksissa, kuten Gerard O'Shean muutamalla kurssilla, HSKH:n järjestämissä treeneissä ja samoin muutaman kerran collieyhdisyksen treeneissä. Lisäksi osallistuimme muutamaan match show'hun. Pääsääntöisesti Lucy esiintyi hyvin, vaikka onkin taipuvainen juoksuosuuksilla leikkimään ja hyppimään remmin kanssa eikä meinaa siltä osin aikuistua ollenkaan.
Ensimmäiseksi viralliseksi näyttelyksi valitsimme kansainvälisen näyttelyn Mikkelissä keskikesällä. Oli tukahduttavan kuuma päivä ja olimme valmistautuneet siihen, että nuori koira ei jaksaisi käyttäytyä helteessä asiallisesti. Mutta toisin kävi. Lucy esiintyi kuin mallioppilas, sai arvosanaksi ERInomainen ja hyvän arvostelun. Tietenkin siinä mainittiin sen vielä silloin kapea etuosa ja siitä tietoisina emme ole suuremmalle näyttelyturneelle lähteneetkään. Antaa tytön kasvaa ja kehittyä. Tosin täällä kotikylässä veimme sen näytille ryhmänäyttelyyn elokuussa mikä olisi pitänyt jättää tekemättä. Edellisillan pesun ja föönauksen yhteydessä jäi katsomatta sen hännän alle kunnolla ja sehän kostautui näyttelypäivänä. Tuomari sai kyllä katsoa hampaat ja tutkia koiran pään rauhassa, mutta kun siirtyi häntäpuolelle, ei siitä Lucy pitänytkään. Tuomarin mielestä Lucy näytti tunteensa nollan arvoisesti, meistä aivan erinomaisesti. No, eihän tuomari voinut tietää, että koiran hännän alapuoli oli aivan tulipunainen, kuin olisi ollut palohaavoilla. Eläinlääkäri antoi sitten myöhemmin kunnon lääkkeet ja saatiin hännänalus kuntoon, mutta ikävä kokemus tuo näyttelyreissu. Ja niin turha.
Ai niin, jäi mainitsematta, että tietenkin vuoden suurin juttu Lucyn osalta oli viralliset eläinlääkääritarkastukset. Onnen päivä oli se, kun saimme tulokset: lonkat täysin terveet A/A, kyynärät täysin terveet 0/0 ja silmät terveet. No muutama ylimääräinen ripsi mutta se ei ole ongelma koska, jos ripsi haittaa, otetaan se pois.
Vuoteen on mahtunut myös murrosiän erilaisia mielenilmauksia. Lucy on luonteeltaan aika täpäkkä koira - kasvattajakin jo varoitteli hurjasta pentueesta - niin, että olemme saaneet taiteilla välillä hyvällä, välillä huonommalla menestyksellä tämän kolmannen colliemme kanssa. Mutta on ihanan rauhallinen yksilö kotioloissa, voi jättää minne vaan, ei tee tuhojaan. Reissussa ja treeneissä odottaa nätisti hiljaa häkissä. Ulkona taas on meno aivan hurjaa. Ihme, ettei ole satuttanut pahemmin itseään kun juoksu/loikkavauhti on aivan tolkutonta. Lucy on saanut Kajsankin mukaan leikkeihinsä nyt, kun on puhdas lumi ja hussen tekemät polut takametsässä.
